Diabeteshoidon päivitykset

Vuoden 2022 American Diabetes Associationin (ADA) lääketieteellisen hoidon standardit osoittavat, että koska tyypin 1 diabetes mellituksen (T1DM) tunnusmerkki on, että beetasolujen toiminta puuttuu tai se on lähes poissa, insuliinihoito on välttämätöntä T1DM-potilaille.

ADA:n suosittelema farmakologinen hoito aikuisille, joilla on T1DM, sisältää seuraavat:

• Useimpia T1DM-potilaita tulee hoitaa useilla päivittäisillä ruiskeilla ja perusinsuliinilla tai jatkuvalla SC-insuliiniinfuusiolla.
• Useimpien T1DM-potilaiden tulee käyttää nopeasti vaikuttavia insuliinianalogeja hypoglykemiariskin vähentämiseksi.
• Potilaille, joilla on T1DM, tulee saada koulutusta siitä, kuinka aterian aikana annettavat insuliiniannokset sovitetaan yhteen hiilihydraattien saannin, rasva- ja proteiinipitoisuuden sekä odotetun fyysisen aktiivisuuden kanssa.

ADA:n suosittelema farmakologinen hoito tyypin 2 diabetekselle (T2DM) sisältää seuraavat:

• Ensilinjan hoito riippuu liitännäissairauksista, potilaskeskeisistä hoitotekijöistä ja hoitotarpeista, ja se sisältää yleensä metformiinin ja kattavan elämäntavan muutoksen.
• Muut lääkkeet (glukagonin kaltaiset peptidi-1-reseptorin agonistit [GLP-1:t], natrium-glukoosin kotransportteri-2:n estäjät [SGLT2:t]), metformiinin kanssa tai ilman glykeemisten tarpeiden perusteella, ovat sopivaa aloitushoitoa T2DM-potilaille tai niille, jotka heillä on suuri riski sairastua ateroskleroottiseen sydän- ja verisuonisairauksiin, sydämen vajaatoimintaan ja/tai krooniseen munuaissairauteen.
• Metformiinin käyttöä tulee jatkaa insuliinihoidon aloittamisen jälkeen (ellei se ole vasta-aiheista tai ei siedä sitä) jatkuvan glykeemisen ja metabolisen hyödyn saamiseksi.
• Varhaista yhdistelmähoitoa voidaan harkita joillakin potilailla hoidon alussa hoidon epäonnistumiseen kuluvan ajan pidentämiseksi.
• Insuliinin varhaista käyttöönottoa tulee harkita, jos on todisteita jatkuvasta kataboliasta (painon laskusta), jos hyperglykemian oireita esiintyy tai kun A1C-tasot (>10 % [86 mmol/mol]) tai verensokeriarvot (≥300) mg/dl [16,7 mmol/L]) ovat erittäin korkeita.
• Potilaskeskeisen lähestymistavan tulisi ohjata kliinikkoja farmakologisten aineiden valinnassa. Lääkäreiden tulee myös ottaa huomioon vaikutukset sydän- ja verisuonitauteihin ja munuaisiin liittyviin sairauksiin, tehoon, hypoglykemiariskiin, painoon, hintaan ja saatavuuteen, sivuvaikutusten riskiin ja potilaan mieltymyksiin.
• T2DM-potilaille, joilla on todettu ateroskleroottinen sydän- ja verisuonisairaus tai korkean sydän- ja verisuoniriskin merkkejä, todettu munuaissairaus tai sydämen vajaatoiminta, suositellaan SGLT2-estäjää ja/tai GLP-1-reseptoriagonistia, jonka on osoitettu olevan hyödyllinen sydän- ja verisuonitauteihin, osana glukoosi- alentava hoito ja kattava kardiovaskulaarisen riskin vähentäminen A1C:stä riippumatta ja potilaskohtaiset tekijät huomioon ottaen.
• T2DM-potilailla GLP-1-reseptorin agonistia suositellaan insuliinin sijaan, jos mahdollista.
• Jos käytetään insuliinia, suositellaan yhdistelmähoitoa GLP-1-reseptorin agonistin kanssa tehokkuuden ja hoidon kestävyyden parantamiseksi.
• Hoidon tehostamista koskevia suosituksia potilaille, jotka eivät täytä hoitotavoitteita, ei pidä lykätä.
• Lääkitysohjelma ja lääkityskäyttäytyminen tulee arvioida uudelleen säännöllisin väliajoin (3–6 kuukauden välein) ja muuttaa tarpeen mukaan hoidon valintaan vaikuttavien erityistekijöiden huomioon ottamiseksi.
• Kliinikon tulee olla tietoinen insuliinihoidon ylibasalisoinnin mahdollisuudesta. Kliinisiä signaaleja, jotka voivat saada aikaan ylibasalisoinnin arvioinnin, ovat perusannos, joka on yli arviolta 0,5 IU/kg/vrk, korkea nukkumaanmeno-aamu- tai aterian jälkeinen glukoosiero, hypoglykemia (tietoinen tai tietämätön) ja suuri glykeeminen vaihtelu. Ylibasalisoinnin osoittamisen pitäisi kannustaa uudelleenarviointiin hoidon yksilöimiseksi entisestään.

Uutiset ja kliiniset tiedot

CDC 2021 National Health Interview arvioi, jättivätkö insuliinin käyttäjät väliin annokset, ottivatko vähemmän kuin tarvittiin vai viivyttelivätkö insuliinin ostamista, mikä viittaa siihen, että arviolta 16,5 % käyttäjistä (noin 1,3 miljoonaa henkilöä) säännösteli insuliinia kuluneen vuoden aikana. Insuliinin lisääntyneeseen säännöstelyyn liittyviä tekijöitä olivat vakuutusturva, sosioekonominen/työllisyystilanne ja nuorempi ikä.

Äskettäin vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan Annals of Internal Medicine SGLT2-estäjien ja GLP-1-reseptoriagonistien käyttö T2DM:n ensilinjan hoitona parantaisi tuloksia, mutta lääkkeiden kustannusten pitäisi laskea vähintään 70 %, jotta nämä aineet olisivat kustannustehokkaita. Tärkeimmät havainnot paljastivat, että näiden lääkeluokkien käyttö liittyi pienempään elinikäiseen sydämen vajaatoimintaan, iskeemiseen sydänsairauteen, sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen verrattuna metformiiniin.

Havainnot julkaistu v JAMA-verkko auki paljasti, että 150 aikuisen joukossa vähähiilihydraattisen ruokavalion käyttö vähensi merkittävästi A1C:tä 0,23 % verrattuna tavanomaiseen ruokavalioon 6 kuukauden aikana. Kirjoittajat päättelivät, että heidän havaintonsa viittaavat siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio, jos sitä pidetään yllä, voi olla arvokas ruokavalion lähestymistapa T2DM:n ehkäisyyn ja hoitoon, mutta he lisäsivät, että lisätutkimusta tarvitaan.

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedoksi. Sisältöä ei ole tarkoitettu korvaamaan ammattiapua. Tässä artikkelissa annettuihin tietoihin luottaminen on täysin omalla vastuullasi.

« Napsauta tätä palataksesi Diabetes-tietoisuuteen.