Systeemisen, emättimen estrogeenin turvallisuus varhaisessa eKr

Kemoterapian aiheuttama vaihdevuodet, luonnollinen vaihdevuodet ja aromataasi-inhibiittoreiden antiestrogeeniset vaikutukset voivat myötävaikuttaa virtsaelinten oireiden kehittymiseen. GS – joita ovat emättimen kuivuus, kutina, polttaminen, yliaktiivinen virtsarakko ja virtsankarkailu – voivat vaikuttaa haitallisesti naisen laatuun. elämästä. Estrogeenihoito on erittäin tehokas GS:n hallinnassa, mutta sen turvallisuudesta naisilla, joilla on diagnosoitu varhainen BC, on edelleen kysymyksiä.

Lukuisat tutkimukset ovat tutkineet estrogeenipohjaisen hoidon vaikutuksia GS-potilailla BC-potilailla. Yleensä emättimen estrogeenihoidon (VET) on havaittu olevan suhteellisen turvallinen BC:stä selviytyneillä, mutta huoli on ilmaistu lisääntyneestä BC:n uusiutumisen riskistä vaihdevuosien hormonihoidon (MHT) käytön yhteydessä.

Suuri, havainnointiin perustuva tanskalainen väestöpohjainen kohortti opiskella suoritettiin määrittääkseen VET:n ja MHT:n käytön yhteys BC:n uusiutumisriskiin ja kuolleisuuteen postmenopausaalisilla naisilla, joita hoidettiin varhaisen vaiheen estrogeenireseptoripositiivisen (ER+) BC:n vuoksi.

Tanskan terveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa verorahoitteista terveydenhuoltoa, ja sillä on kansalliset tietokannat, jotka yhdistävät potilastiedot. Potilaat otettiin mukaan tähän tutkimukseen, jos he olivat 35–95-vuotiaita postmenopausaalisia naisia, joilla oli diagnosoitu invasiivinen varhaisen vaiheen ei-metastaattinen ER+ BC vuosina 1997–2004 ja jotka eivät saaneet kemoterapiaa. Kaikki naiset saivat ohjeiden mukaan suunnattua adjuvantti-ET:tä (eli joko 5 vuotta tamoksifeenia, AI:ta tai molempia peräkkäin; jälkimmäistä käytettiin naisilla, joilla oli kasvain > 2 cm, solmukohta+-sairaus tai pahanlaatuisuusaste 2–3) tai ilman ET:tä .

Naisia ​​seurattiin primaarisen BC-leikkauksen päivämäärästä joko ensimmäiseen tapahtumaan, joka määriteltiin BC:n uusiutumiseksi, sekundaarisen pahanlaatuisen kasvaimen diagnoosiksi tai kuolemaksi, tai enintään 10 vuotta. Adherenssi määriteltiin ET:n jatkumiseksi vähintään 4,5 vuoden ajan ilman BC-tapahtumaa.

Naiset luokiteltiin ammatillisen koulutuksen tai MHT:n käyttäjiksi (jos he olivat lunastaneet kaksi tai useampia hormonivalmisteen reseptejä BC-diagnoosin jälkeen) tai eivät koskaan käyttäjiä; sekä ammatillisen koulutuksen että MHT:n käyttäjiä katsottiin MHT:n käyttäjiksi. Naiset suljettiin pois analyysistä, jos he olivat käyttäneet joko VET:tä tai MHT:ta ennen BC-diagnoosia. VET-tuotteita olivat Estring, Ovestin ja Vagifem, kun taas MHT-tuotteita olivat Aerodiol, Climara, Divigel, Elleste, Ercostrol, Estraderm, Estrofem, Estrogel, Evorel, Femseven, Oestring, Ovestin, Premarin, Progynon, Sandrena, Synapasa ja Vivelle, .

Tammikuun 1997 ja joulukuun 2004 välisenä aikana yhteensä 9 710 postmenopausaalisella naisella leikattiin invasiivinen ER+ BC, ja heidät kohdistettiin johonkin kolmesta ET-vaihtoehdosta. Näistä naisista 1 249 (13 %) oli määrätty joko VET:lle tai MHT:lle ennen BC-diagnoosia, ja heidät jätettiin pois, joten analyysiin jäi 8 461 naista (mediaani-ikä 61 vuotta). Lisäksi 3 112 naista (36,8 %) ei saanut ET:tä, 2 007 (23,7 %) sai tamoksifeenia, 403 (4,8 %) sai AI:ta ja 2 939 (34,7 %) sai sarjan tamoksifeenia ja AI:ta.

Yli kolme neljäsosaa (75,3 %, n = 6 371) 8 461 tutkimuksen osallistujasta ei ollut saanut estrogeenihoitoa GS:ään, kun taas 1,6 % (133) oli saanut MHT:n ja 23,1 % (1957) oli saanut ammatillista koulutusta. Estrogeenisen hoidon käyttämättömät olivat vanhempia (36 % 65-vuotiaita ja vanhempia verrattuna 22 %:iin MHT:ssa ja 32 %:iin VET:ssä), heillä oli suurempia kasvaimia (36 %:lla kasvaimia oli yli 2 cm vs. 28 % MHT:ssa ja 27 % VET:ssä). ) ja heillä oli useammin imusolmukkeiden etäpesäkkeitä (44 %:lla oli yksi tai useampi positiivinen imusolmuke vs. 35 % MHT:ssa ja 39 % VET:ssä).

Niistä, jotka eivät olleet saaneet GS:n estrogeenihoitoa, 35 % ei ollut myöskään saanut ET:tä, 26 % oli saanut tamoksifeenia, 5 % oli saanut AI:ta ja 34 % oli saanut peräkkäistä tamoksifeeni- ja AI-hoitoa. MHT:ta saaneista 47 % ei ollut saanut ET:tä, 25 % oli saanut tamoksifeenia, 6 % oli saanut AI:ta ja 22 % oli saanut peräkkäistä ET:tä. Ammatillisen koulutuksen käyttäjistä 40 % ei ollut saanut ET:tä, 18 % oli saanut tamoksifeenia, 5 % oli saanut AI:ta ja 37 % oli saanut tamoksifeeni/AI-hoitoa.

9,8 vuoden seurantajakson aikana 1 333 (16 %) naisella oli ollut BC:n uusiutuminen. Uusiutumisen riski lisääntyi (39 kertaa suurempi) vain naisilla, jotka saivat ammattikoulutusta ja olivat AI-hoitoa (riskisuhde = 1,39; 95 % CI, 1,04-1,85), mutta tämä ei vaikuttanut kokonaiseloonjäämiseen tässä ryhmässä. 10 vuoden kumulatiivinen uusiutumisen ilmaantuvuus oli 19,2 % niillä, jotka eivät olleet koskaan saaneet ammatillista koulutusta tai MHT:tä, 15,4 % ammatillisen koulutuksen käyttäjillä ja 17,1 % MHT:n käyttäjillä. Absoluuttinen 10 vuoden kokonaiseloonjäämisaste oli 73,8 % niillä, jotka eivät koskaan käyttäneet estrogeenisiä GS-tuotteita, 79,5 % ammatillisen koulutuksen käyttäjillä ja 80,5 % MHT:a saavilla.

Vaikka tämä tutkimus antaa proviisoreille varmuuden estrogeenisten tuotteiden käytön turvallisuudesta GS:n hoitoon naisilla, joilla on varhainen BC, varovaisuutta suositellaan käytettäessä VET:tä naisilla, jotka saavat adjuvanttia tekoälyhoitoa.

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedoksi. Sisältöä ei ole tarkoitettu korvaamaan ammattiapua. Tässä artikkelissa annettuihin tietoihin luottaminen on täysin omalla vastuullasi.

« Napsauta tätä palataksesi rintasyöpäpäivitykseen.