Laajakirjoinen antibioottien käyttö yhteisössä alkavassa sepsiksessä

Viimeaikainen opiskella julkaistu American Medical Association -verkoston lehti avoinna paljasti, että empiiristen laajakirjoisten antibioottien käyttö on lisääntynyt potilaiden keskuudessa, joilla epäillään yhteisöalkuista sepsistä, mukaan lukien ne, joilla ei ole todisteita antimikrobisille resistenteistä patogeeneista.

Kirjoittajat kirjoittivat: 'Vähän tiedetään, missä määrin epäilty sepsis ohjaa laajakirjoista antibioottien käyttöä sairaaloissa, mikä osuus antibioottikuurista on tarpeettoman laajoja jälkikäteen katsottuna ja muuttuvatko nämä mallit ajan myötä.'

Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tutkijat käyttivät kliinisiä tietoja aikuisilta, jotka on otettu 241 yhdysvaltalaiseen sairaalaan PINC AI Healthcare -tietokannassa, ja pyrkivät luonnehtimaan suuntauksia empiirisessä laajakirjoisessa antibioottien käytössä epäillyn yhteiskunnan aiheuttaman sepsiksen yhteydessä.

Tukikelpoiset osallistujat olivat vähintään 18-vuotiaita, ja heidät on hyväksytty vuosina 2017–2021, ja heillä epäiltiin yhteisössä alkavaa sepsistä, joka määriteltiin veriviljelyn, laktaattimittauksen ja IV-antibioottien antamisen perusteella.

Laajakirjoiset antibiootit määriteltiin antibiootiksi, joilla on aktiivisuutta vastaan Pseudomonas aeruginosa tai metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus (MRSA). Ensisijaisiin tuloksiin sisältyivät empiiristen anti-MRSA- ja/tai antipseudomonaalisten β-laktaamiaineiden vuosittaiset käyttöasteet ja prosenttiosuus, joka oli todennäköisesti tarpeeton jälkikäteen katsottuna resistenttien patogeenien puuttumisen perusteella. Vuotuisten trendien laskemiseen käytettiin sekavaikutteisia logistisia regressiomalleja.

Tutkimuskohortti koostui 6 272 538 potilaasta (mediaani-ikä, 66 vuotta [neljännesten välinen vaihteluväli, 53–78] vuotta, joista 443 465 oli miehiä [49,6 %]; 106 095 oli mustia [11,9 %], 65 763 % oli latinalaisamerikkalaisia] ja [7. 653 907 oli valkoihoisia [73,1 %)), joista 894 724 (14,3 %) epäiltiin sepsistä vastaanoton yhteydessä.

Niistä 582 585 hoitoa saaneesta potilaasta, joilla epäillään sepsistä, 42,5 % sai empiiristä anti-MRSA-hoitoa, 57,4 % sai antipseudomonaalista β-laktaamihoitoa ja 34,8 % hoidettiin molemmilla aineilla. Näistä potilaista 30 617 (3,4 %) oli resistenttejä gram-positiivisia patogeenejä, 38 844 (4,3 %) oli resistenttejä gram-negatiivisia patogeenejä ja 65 434 (7,3 %) oli joko resistenttejä gram-positiivisia tai gram-negatiivisia patogeenejä.

Tutkimusjakson aikana potilaiden, joilla epäillään yhteisöalkuperäistä sepsistä, osuus oli lähes puolet kaikista anti-MRSA- ja antipseudomonaalisista β-laktaamihoitopäivistä (50,1 % ja 49,3 %), jotka annettiin kaikissa sairaalahoidoissa. Tutkijat havaitsivat myös lisääntyneen laajakirjoisen antibioottien antamisen yhteisöalkuisen sepsiksen yhteydessä tänä aikana (63 %:sta 66,7 %:iin; korjattu todennäköisyyssuhde [aOR] vuodessa, 1,03; 95 % CI, 1,03-1,04), mikä oli Pääasiassa antipseudomonaalinen β-laktaamin käyttö.

Vuodesta 2017 vuoteen 2021 epäiltyjen sepsisjaksojen prosenttiosuus, joissa oli näyttöä resistenteistä grampositiivisista ja gramnegatiivisista taudinaiheuttajista, laski 3,9 %:sta 3,0 %:iin (aOR/vuosi, 0,93; 95 % CI, 0,92-0,94) ja 6. 3,7 % (aOR per vuosi, 0,84; 95 % CI, 0,83-0,85). Samalla aikavälillä havaittiin vertailukelpoisia löydöksiä koskien epäiltyjä sepsisjaksoja, joissa oli näyttöä joko resistenteistä grampositiivisista tai gramnegatiivisista taudinaiheuttajista (9,6 % - 7,3 %; aOR vuodessa, 0,87; 95 % CI, 0,87-0,88) .

Kaiken kaikkiaan useimmilla potilailla (90,5 %), jotka saivat empiirisiä laajakirjoisia antibiootteja, ei ollut näyttöä grampositiivisesta tai gramnegatiivisesta resistenssistä. Lisäksi tarpeettoman laajakirjoisen antibiootin käytön määrä epäiltyissä sepsisissä nousi vuoden 2017 88 prosentista 91,6 prosenttiin vuonna 2021 (aOR per vuosi, 1,12; 95 % CI, 1,11-1,13).

Lisäanalyysi potilaista, joilla epäillään sepsistä, paljasti, että sopimattoman kapea hoidon määrä pysyi ajan mittaan vakaana niillä, joilla oli resistenttejä grampositiivisia patogeenejä (aOR/vuosi, 0,98; 95 % CI, 0,96-1,00), mutta väheni niillä, joilla oli resistentti grampositiivinen patogeeni. negatiiviset patogeenit (aOR vuodessa, 0,89; 95 % CI, 0,87-0,90).

Kirjoittajat päättelivät, että tässä poikkileikkaustutkimuksessa empiirinen laajakirjoinen antibioottien käyttö epäiltyyn yhteisössä alkavaan sepsikseen oli puolet kaikesta anti-MRSA- tai antipseudomonaalisesta hoidosta. Lisäksi tämäntyyppisten antibioottien käyttö laajeni vuosina 2017–2021, vaikka resistenttejä organismeja eristettiin alle 10 %:lla potilaista, joita hoidettiin laajakirjoisilla aineilla.

Kirjoittajat kirjoittivat: 'Nämä tulokset viittaavat siihen, että enemmän huomiota tarvitaan tasapainottamaan varhaisen laajakirjoisten antibioottien määrääminen sepsispotilaille ja rajoittamaan liiallista käyttöä suurimmalle osalle, joilla ei ole antibioottiresistenttejä infektioita.'

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedoksi. Sisältöä ei ole tarkoitettu korvaamaan ammattiapua. Tässä artikkelissa annettuihin tietoihin luottaminen on täysin omalla vastuullasi.